Syyskuu 1944
Alkusyksyn hämärtyvät illat seurasivat toisiaan Jaakkiman pitäjän Paikjärven kylässä Aurajoella, Ilolan tilalla. Viime päivinä aina pimeän tultua jostain hyvin kaukaa alkoi kuulua outoa kumeaa jylinää. Kuulemma tykkien aiheuttamaa. Onhan sota. Kesäkuussa venäläiset olivat aloittaneet valtavan suurhyökkäyksen Karjalan kannakselle, mutta ei se tänne meille asti pääse. Täällä saadaan olla ja isäkin tulee kotiin kun sota loppuu. Aurajoessa on mukava käydä uimassa ja ongella. Joen rantaan laskevia peltosarkoja pitkin on helppo juosta kotipihaan kun äiti huutaa syömään. Talvella pellolla on hauska hiihtää. Ladossa sukset odottavat jo ensi talvea. Navetassa on kaksi lehmää, kaksi vasikkaa ja potra sika. Yhdessä nurkassa tepastelee kaksi kanaa. Tallissa hörisee 4-vuotias tamma. Reilun kymmenen vuoden ikäisen tuvan hirret ovat jo patinoituneet, samoin tallinavetta, riihi ja kaksi aittaa. Kesällä palaneen saunan tilalle on juuri rakennettu uusi ja sen hirret ja laudat ovat vielä vaaleat. Yhden kerran on ehditty jo kylpeäkin. Läheisessä Huuhanmäen koulussa uusi syyslukukausi on juuri alkanut.
Mutta sitten se tapahtui kuitenkin. Kun sodassa tuli voimaan aselepo 4. syyskuuta 1944, annettiin kiireellinen käsky pakata vain välttämättömin ja lähteä heti Nivan asemalle. Lapset ja tavarat hevoskärryyn ja kiireesti matkaan. Syyskuun 19. päivänä solmitun välirauhan mukaan siviiliväestön oli poistuttava koko luovutettavan Karjalan alueelta kahdessa päivässä. Tuossa vaiheessa Ilolan tilan perhe oli jo saanut junakyydin karjavaunussa Pohjanmaalle Närpiöön, ja sieltä edelleen Yli-Markkuun. Alkoi 69 vuoden vaellus.
Ilolan tila jäi hiljaisena tyhjilleen, mutta odottiko sekin paluuta? Mitä siellä tapahtui kaikkien näiden vuosikymmenten aikana?
Huhtikuussa vuonna 1948 solmittiin sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Ilolan tila varmaankin seisoi tyhjillään ikkunat rikottuna mutta ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta haaveillen. Oli hiljaista.
Heinäkuussa 1952 pidettiin Helsingissä kesäolympialaiset ja Paavo Nurmi sytytti olympiatulen. Suomi sai 22 mitalia ja Neuvostoliitto oli taas niukasti parempi kahmittuaan niitä 71 kappaletta. Ilolan tilalla tästä tuskin tiedettiin mitään, sillä on epäilys että päärakennus on purettu ja hirret käytetty puna-armeijan harjoitusalueelle kaivetun korsun ja juoksuhautojen rakennustarpeiksi.
Tammikuussa 1963 Suomen markka uudistettiin: sata vanhaa markkaa vastasi tästä lähtien yhtä markkaa. Jaakkiman Paikjärven Aurajoella oli todennäköisesti metrin verran lunta, joki osittain jäässä ja Ilolan tilan hiljaisen pihapiirin jäännökset paksun lumikerroksen alla syvässä unessa.
Tammikuussa 1973 Suomen Tasavallan Kekkosen presidenttiyttä jatkettiin poikkeuslailla koska Urkki ei halunnut vaaleja, ja jotta Neuvostoliitto ei suuttuisi kun Suomi halusi solmia EEC-sopimuksen. Ilolan tila uinui taas hiljaisena talvisen lumihangen alla vaikka läheisen neuvostovaruskunnan sotilaat harjoittelivat lähistöllä. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä heinäkuussa 1976 kun aurinko oli sulattanut lumet ja nokkoset rehottivat Ilolan entisen navetan kulmilla, Lasse Viren voitti Montrealissa olympiakultaa toistamiseen tuplasti.
Syyskuussa 1982 Keke Rosberg varmisti Formula 1-mestaruuden Las Vegasissa. Suomi oli onnesta soikeana ja sekaisin vaikka Keke ajoi brittitallissa Saudi-sheikkien rahoilla, oli kirjoilla Monte Carlossa ja asui Englannissa. Aurajoen Ilolan tilalle vievä tieura oli täysin kadonnut pajukon ja pusikoiden ja metsittyvän maaston sekaan. Autolla sinne ei olisi koskaan asiaa. Hiljaisuus syveni syvenemistään.
Syyskuussa 1994 Matkustajalaiva Estonia upposi myrskyssä matkallaan Tallinnasta Tukholmaan. Yli 800 ihmistä hukkui. Viro, Ruotsi ja Suomi olivat hukkua kyyneliin. Talouslama alkoi hellittää kun Nokia hinasi Suomea ahdingosta. Toukokuussa 1995 Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja viimeistään tässä vaiheessa kaikkien asioiden kaikkinainen tärkeysjärjestys todettiin unohtuneeksi. Aurajoen Ilolan tilan raunioita oltiin jo päästy 1990-luvulla rajan avauduttua etsimään, mutta turhaan.
Tammikuussa 2002 uuden vuosituhannen alkupuolella Suomen markka vaihtui Euroon. Jaakkiman Paikjärven kylällä oli ja on edelleen ruplavaluutta. Sinne tehtiin seuraavina lähivuosina pari kotiseutumatkaa. Metsittyneessä maastossa harhaillen oltiin varmoja että oikealla hehtaarilla ollaan, mutta alettiin myös olla varmoja ettei Ilolan tilasta ole kiveäkään jäljellä tai ainakaan löydettävissä.
Syyskuussa 2013 päätettiin vielä yrittää. Nyt mukana oli aiempaa tarkemmat kartat, entisten naapureiden kertomat kuvaukset Ilolan rakennusten sijainnista ja seudun satelliittikuvat. Lisäksi oli vakaa aikomus tutkia alue niin tarkasti kuin mahdollista. Pusikoiden ja ryteikköjen läpi puskien etenimme Aurajoen rämettyneeseen rantaan jossa joen voimakkaasti mutkitteleva uoma oli selvästi vielä nähtävissä. Joen rannan tuntumasta lähti myös selvästi erottuvia linjoja loivaa metsärinnettä ylöspäin: entisten peltojen sarkaojia. Karttojen, Ilolan oletetun sijainnin, joen mutkien ja ojalinjojen perusteella etenimme rintamana rinnettä ylöspäin kunnes yhtäkkiä etuoikealta kuului huuto: “Tulukeehan tänne päin kahtommaan!”. Joukkomme kokoontui yhteen eikä asiasta ollut epäilystäkään. Aukion vallanneen pajukon, heinikon ja sammaleen seasta erottui selvä rakennuksen pohja ja kivijalka. Sen koko 11 x 6 metriä täsmäsi tarkalleen Ilolan asuintuvan mittoihin. Aivan lähistöltä löytyi myös navetan perustuksen jäännöksiä tiheine nokkospuskineen.
Ilola oli löytynyt.
69 vuotta sieltä lähdön jälkeen.
Enää ei ollut hiljaista.