Ylihuomenna on syksy eli syys. Nyt on korkea aika kirjata muistiin kaikki mitä tänä kesänä muistan tapahtuneen ja unohtaa loput.
Aluksi löysin Lontoon Crystal Palacesta hyvän aamiais-, lounas- ja illallispihvipaikan. Prinsessa Dianan puistossa kasvoi yksi ruusu. British Museumissa törmäsin naamariin, joka muistutti omaani vuodelta 1981. Silloin juoksin 800m noin kahteen minuuttiin. Tänään siihen menisi arviolta 10 minuuttia, mutta kokeilen syksymmällä kunhan olen ensin hieman harjoitellut. Lontoon vierailun loppuhuipennuksena erään toisen ravintolan tarjoilijatar kysyi nimeäni, jonka hän halusi kirjata kuittiin. Kerroin oman nimeni selvästi, tosin ehkä vähän aksentilla murtaen, koska kuitissa luki Gilfford.
Koto-Suomeen palattuani matkasin Hämeenlinnaan tapaamaan Intialaisia sukulaisia, ja sen jälkeen susirajalle Kettusen Leipomon kautta treffaamaan Joensuun Ilovaarirockiin Suzi Quatroa, jolla oli hyvin repaleiset farkut. Loppuloman aikana kävin poikain kanssa kalassa, vaimon kanssa marjassa, anopin kanssa potkukelkkaparkissa ja koko konkkaronkan kera sankarihaudalla. Paljon muutakin tapahtui, mutta palaan siihen tarkemmin 40 vuoden kuluttua, jolloin vanhat asiat ovat kirkkaana mielessä kuin eilinen, mutta eilisestä en luultavasti muista mitään.
Töihinkin sain vielä loman jälkeen palata, vaikka busineksessa on ollut yhtä rajuja ryppyjä kuin muutaman kerran kirjopestyssä ja teholingotussa kännykkä-T-paidassani. Hyviä muistoja entisistä ja nykyisistä työkavereista ja ystävistä ei himmennä edes Gilffordin kesädementia. The show must go on.