Pakkashämyinen usva lumisen pellon yllä kattonaan kirkas pilvetön sinitaivas.
Jäähileiset puiden oksat reunustavat jäätymistä vastaan taistelevaa joen uomaa.
Yksinäinen latu-ura halkoo pellon poikki kohti metsää. Tammenoksat kannattelevat kevyttä puhdasta lunta kainalossaan. Punaisen mökin katon lumitaakkaa pitänee hieman keventää.
Lumihuppuinen kota on kuin joulutonttu piilosilla. Metrinen kinos ympäröi kasvihuonetta joka unelmoi punaisista tomaateista. Potkukelkka kulkee muttei savuta yhtään.
Huopatossut suhisevat ja kahisevat hangessa.
Tassunjälki tuoreessa lumessa vihjaa ettei ehkä ollakaan täällä yksin…
”Herää pahvi! HERÄÄ!!! Mitä sinä oikein suhiset ja puhiset? Luuletko hiihtäväsi vai potkukelkkailevasi kun potkit ja huidot kuin heikkopäinen unissasi?”
Herään. Kävelen katsomaan ulos keittiön ikkunasta.
Keskitalvi, helmikuun viimeinen päivä, lämpötila +6C, nurmi vihertää, talon seinän reunustalla narsissit miettivät joko puskisi esiin vai vieläkö malttaisi.
Kompastun hämärässä eteisessä hiihtomonoihin. Voihan kakka mikä talvi.
Mulle tää talvi on ollu ihan parasta unelmaa! Tasan ei mee 🙂
6-0