Kuulin juuri huonoja uutisia Kreikasta. Siellä on rahat loppu ja pankkiautomaatit kiinni. Sekä Angela että Alex ovat sanoneet tämän olleen viimeinen tsipara…tsiprasa…pisara… οτιδήποτε…whatever.
Muutenkin uutiset saivat hämäläismaalaispojan reissumiesvälipalaleipämurut takertumaan kurkkuun, eikä vähiten sen vuoksi että Fennovoiman ydinvoimalahankkeen rahoittajaksi on tulossa Kroatialainen aurinkoenergiayhtiö, Jarkko Nieminen voitti Lleyton Hewittin Wimbledonissa, kananmunien kulutus on noussut ja täysmaidon suosio on laskenut.
Juuri ennen kuin ehdin paniikissa sulkea TV-vastaanottimen kuulin parhaan uutiseen kuuteen vuoteen: ihmiskunta saa ensi yönä yhden sekunnin lisäaikaa karkaussekunnin ansiosta. Pikaisen –ehkä noin viidentoista sekunnin Wikipediatuokion tuloksena minulle selvisi että ”karkaus- eli hyppysekunti on koordinoituun yleisaikaan (UTC) ajoittain tehtävä yhden sekunnin suuruinen korjaus, jonka tarkoitus on pitää atomikelloilla mitattu UTC-aika lähellä maapallon pyörimisestä mitattua UT1-aikaa”, ja että ”karkaussekuntien vuoksi tarkat tietokoneohjelmat joutuvat varautumaan siihen, että vuorokauden pituus voi olla 86 399, 86 400 tai 86 401 sekuntia”.
Tietokoneestani en tiedä, mutta itse päätin juuri varautua siihen että minun seuraava vuorokauteni on joka tapauksessa sekunnin tavallista pidempi. Siis tuhat millisekuntia pidempi! Säästän koko sekunnin huomiseen päivään. Sille on kovasti käyttöä, koska kesälomani lähestyy ja tämä yllättäen ja pyytämättä saatu ylimääräinen lisäaika auttaa hurjasti selviytymään kaikista lomaa edeltävistä välttämättömistä askareista. Lisäksi ajattelin viettää ylimääräistä laatuaikaa upeiden työkavereiden kesken, jutella hieman pidempään pomon kanssa sekä nauttia lounaan tavallista leppoisammin ja rauhallisemmin. Saatan jopa käväistä karkaussekuntijäätelöllä, ja jos suinkin vain vielä aikaa liikenee otan muutaman nanosekunnin mikrounet.
Totta puhuen…en olisi ehtinyt edes porista tätä stooria ilman karkaussekunnin suomaa lisäaikaa. Elämä on joskus sekunneista kiinni.