Tärkeiden asioiden suhteen kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Esimerkiksi ensi jouluun on enää 307 yötä joten on todellakin korkea aika kirjoittaa joulupukille. Viime jouluna unohdin kirjoittaa kokonaan ja tulos oli sen mukainen. Tosin yllätyslahjat ja -himmelit olivat ihan niitä parhaita!
Joululahjojen kierrätys ei varmaan olisi hassumpi idea mutta otan siitä vielä aimo askeleen eteenpäin (tai taaksepäin) ja aloitan joululahjatoivelistojen kierrätyksen.
Vuonna 1969 – jos oikein pinnistän muistiani vuosilukujen kanssa – kirjoitin pukille vakaasti päättäneenä aloittaa muusikon, metsästäjän, rallikuskin tai elokuvaohjaajan uran. Tätä silmällä pitäen toivoin muutamia apuvälineitä suunnitelmien tueksi.
Dear Joulupukki...
Ihan nappiin asiat eivät ole menneet koska osaan soittaa kitaraa huonosti mutta melodikaa en lainkaan. Fasaaniin yritin kerran osua jousipyssyllä turhaan. Viimeisen kahden vuoden aikana olen ajanut kolme kolaria. Elokuva-alalla luonnistuisivat vain säkkipimeässä yössä kuvatut mykkäfilmit.
Mutta en luovuta. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Tänään lähti tuo 43 vuoden takainen toivelista uudelleen postin kuljetettavaksi kohti Korvatunturia. Haluaisin nähdä pukin ilmeen mutta luotan että joku asia tässä maailmassa on säilynyt ennallaan: joulupukki ei petä vaikka kaikki muut pettäisivätkin. Nyt joulua odottelemaan. Ja tulevaa muusikon, metsästäjän, rallikuskin tai elokuvaohjaajan uraa.
Mutta sä olit ihan pro ampumaan kesäkurpitsoita haulikolla!
Anna, pitää koittaa keksiä joku hyvä tekosyy että Lennu kutsuu meidät toistekin haulikkoammuntakisoihin! Kertaushan on opintojen äiti. Sitä paitsi siitä peräkärrystä joka oli n. 45 astetta sivussa maalistauluista taisi jäädä vielä pari rengasta ehjäksi…
Muistaakseni Sumpin synttärit on vappuna… Olisiko siinä hyvä syy vaikka yllätysvierailulle Hinthaara City Centeriin? Ja Lättikseen tietty.