Tänään on täysikuu. Vai oliko se eilen? Saattaa se kyllä olla vasta huomennakin.
Ota tästä nyt selvä kun ainakin viimeiset neljä päivää ja yötä taivaalla on möllöttänyt pyöreä kokonainen pallo, tuo tuossa vasemmalla.
Niin tai näin, olen kuullut vakavalla ilmeellä ja äänenpainolla väitettävän että on
olemassa sellainen ilmiö kun kuuhulluus. Se kuulemma iskee erityisesti
täydenkuun aikaan. Ainakin jossain määrin tieteellisesti on jopa osoitettu että
kuuhullu olento kuten ihminen (Homo sapiens), katkarapu (Pandalus borealis) ja valkohai (Carcharodon carcharias) voi seota joko väliaikaisesti tai lopullisesti. Tähän
liittyy väliaikainen tai lopullinen fanaattinen valvominen ja tiettyä hermostuneisuutta.
Esimerkiksi kuuhullut katkaravut ja hait ja muut syvänmeren elävät kirmahtavat syvänmeren syvänteestä tikkana (Woody woodpecker) pintaan ihailemaan kuuta vaikka se olisi ihan pilvessä. Kuukaheli ihminen puolestaan on vankasti sitä mieltä että kuunvaloa täynnä olevassa huoneessa ei voi kylpeä saatikka nukkua paitsi jos sattuu olemaan pilvessä ja jääkiekkoilija.
Kieltämättä kuullostaa kahelilta.
Tätä kaikkea mielessäni mutustellen ja peilaten olen koko päivän harjoittanut itsetutkiskelua ja yrittänyt selvittää olenko kuuhullu vaiko muuten vain pimeä. Ilmapuntarin, kahvinporojen ja Nelosen Uutisten mukaan juuri nyt tai lähitunteina hulluuden oireiden pitäisi voimistua. Vähän jännittää.
Nyt kun oikein keskityn huomaan että minut on selvästi valtaamassa apaattinen uneliaisuus. En ole koskaan ollut näin rauhallinen. Ennen nukkumaan menoa haluan syödä katkarapuvoileivän ja ehkä katson hieman Tappajahaita.
Onhan täysikuu.
Hyvää yötä.
Kauniita unia.