Tammikuinen torstai on toivoa täynnä ja lumihiutaleet leijailevat taivaalta. Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa ja vuoden ensimmäiset työviikotkin ovat leijailleet ja haihtuneet kuin lumihiutaleet auton tuulilasiin. Odotan punaisen valon vaihtumista vihreäksi ja samalla radiosta alkaa aamun uutislähetys. Pirteän oloinen toimittaja toivottaa hyvää huomenta ja siirtyy uutisaiheisiin.
”Länsi-Afrikkaa riivaavaan ebolaan on kuollut yli 8 000 ihmistä ja Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan tautitapauksia ebolan pahiten koettelemissa maissa Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa on todettu yli 20 000.”
Valot pysyvät edelleen punaisena ja Pitäjänmäen liikenneympyrässä autovirta soljuu ohitse.
“EU:n ylimääräinen ulkoministerikokous on kutsuttu koolle sen jälkeen, kun Itä-Ukrainan Mariupoliin tehdyssä raketti-iskussa kuoli noin 30 ihmistä. Raketit ammuttiin Venäjä-mielisten separatistien hallussa olevilta alueilta.
Ranskalainen satiirilehti Charlie Hebdo on ottanut tavanomaisen 60.000 kappaleen painoksen sijaan tuoreimmasta numerostaan 5.000.000 kappaleen painoksen. Terrori-iskussa lehden toimitukseen aiemmin tässä kuussa kuoli 12 ihmistä heidän joukossaan pilapiirtäjiä ja poliiseja.
Kreikassa vasemmistolainen Syriza-puolue voitti parlamenttivaalit ja uusi valtiovarainministeri Giánis Varoufákis on ensitöikseen palkannut ministeriöstä irtisanotut siivoojat takaisin. Osana Kreikan valtion säästötoimia valtiovarainministeriön palveluksesta irtisanottiin pari vuotta sitten satoja siivoojia.”
Havahdun kun takana soitetaan torvea, koska valo on vaihtunut vihreäksi. Kaasutan liikkeelle miettien eikö tänä torstaina ole lainkaan hyviä uutisia. Seuraavaksi iloisen pirteä uutistoimittaja puhuu jostain ilmasotaharjoituksesta jossain Suomenlahden eteläpuolella. Jos ymmärsin oikein niin Suomi on kutsuttu siihen mukaan, mutta presidentille unohdettiin kertoa. Itse asiassa myös puolustuvoimille unohdettiin kertoa koska kutsu oli tullut jollekin ministeriössä tekstiviestillä tai pääministerille Twitter-twiittinä, mutta vielä on ilmiselvän epäselvää voiko koko asiaa ottaa vakavasti. Juutun huomaamattani kiertämään liikenneympyrää, sillä uutislähetyksen lopuksi toimittaja kertoo innostuksen hehkusta ääni väristen nähtävästi viikon tärkeimmän uutisen.
”Suomalainen jääkiekkoilija Leo Komarov on palannut sairaslomalta ja onnistui paluussaan mainiosti.
Hän pelasi edellisyön ottelussa yhteensä lähes 17 minuuttia ja osui kerran maalitolppaan.”
Kierrettyäni liikenneympyrän neljä kertaa sekaviin ajatuksiin vaipuneena irtaannun liittymästä kohti työpaikkaa ja vaihdan radiokanavaa.
Tammikuinen torstai oli toivoa täynnä ja lumihiutaleet leijailivat taivaalta. Uusi vuosi oli jo hyvässä vauhdissa ja vuoden ensimmäiset työviikotkin olivat leijailleet ja haihtuneet kuin lumihiutaleet auton tuulilasiin. Onneksi pian on helmikuu.