Lomapäivän eizenda

Aamulla kannattaa herätä ennen ylösnousua niin päivä sujuu mukavasti. Ainakin lomapäivä. Työpäivinä heräämistä kannattaa lykätä keskimäärin lounastuntiin asti jonka jälkeen maaperä on jo siinä määrin tunnusteltu että uskaltaa tehdä heräämis- tai heräämättömyyspäätöksen. Meillä ollaan kyllä yleensä töissäkin hyvin hereillä koska siellä on jatkuvasti hyvin jännittävä eizenda (kirjoitetaan: agenda; tarkoittaa: lounaslista).

Mutta pois p-o-i-s työasiat mielestä nyt kun poristaan lomapäivän eizendasta (kirjoitetaan: lomapäivän agenda; tarkoittaa: päivän kohokohdat).

Aamun valjettua ja keskipäivän auringon helottaessa lämpömittari näyttää pari astetta pakkasta. Loistava hiihtokeli! Kaupunkilaismaisesti mustikkajogurttia ja kahvia nieluun, pari riepua niskaan, sukset autoon ja pikataival ladun äärelle. Alkumatkan latu seurailee puuduttavan viivasuoraa sähkölinjaa mutta reilun kilometrin jälkeen pääsen metsän sisään ihailemaan varjoja, ihmettelemään lumimuodostelmia ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Muista hiihtäjistä ei ole minkäänlaista riesaa toisin kuin etelän laduilla jossa tavallisesti lykitään jonossa ja välillä joku Mr Isojärvi-Kirvesmetsä-Jauhoniemi roiskaisee oikealta tai vasemmalta ohi ärräpäitä puhisten kun kehtaan sivakoida hänen tiellään. Toisaalta kerran onnistuin kampittamaan erään ohjuksen ja siitäkös riemu repesi… Mutta takaisin tähän aamuun. Jänikset olivat myös heränneet ja sikin sokin eri suuntiin kulkevista jäljistä päätellen heidän eizendansa oli selvä: run for your life but enjoy it!

Hiihtolenkin ja lyhyen lepohetken jälkeen vatsastani kuului tomera komento: Kettusen Leipomoon mars. Epätietoisille tiedoksi että kyseessä on paikallinen perinteikäs 1900-luvun alkupuolla perustettu kotileipomo. Sen karjalanpiirakat ja mustikkapiirakat ja kaikki muutkin paistokset vesirinkeleistä ruislimppuihin ovat takuuvarmaa herkkutavaraa. Täysi kymppi, voin suositella.

Leipomon kahviossa voi nauttia herkkujen ohessa päivän sanomalehden ja kuulla kahvitauolle istahtaneiden työmiesten porinoita ja turinoita paikallisella murteella. Kun rohkenee kysäistä ja kommentoida jotain, saa tavallisesti hyväksyvän vastauksen ja niin on yhtäkkiä täysillä mukana keskustelussa navetan kylmälaitteen rikkoutumisesta, lämpimistä terveisistä puolustusministerille Kontiorannan varuskunnan lakkauttamisesta tai Höytiäisen jäidenlähdön ajankohdan arvailuista.

Mustikkapiirakkalounaan ja kahvin jälkeen eizendan seuraava etappi oli keinutuoli.

Tämä kyseinen keinutuoli sijaitsee n. 2 metrin päässä televisiostani ja päätin jo eilen että tänään kiikun siinä “in the spirit of Band of Brothers”.

Tonkiessani kaappeja ja hyllyjä löysin nimittäin kyseisen DVD-boxin jonka toki olin joskus jo nähnyt mutta nyt vuosien jälkeen tämä vaatimattomat 782 minuuttia kestävä mestariteos oli nähtävä.

Aamuun mennessä se lienee jo nähty…

 

…pauke on kovaa ja sota raakaa.

Oma ukkini sen tiesi, ja vaarini kohtaloksi se koitui. Niin kuin niin monen muunkin.

Good night in the spirit of Tuntematon potilas.

This entry was posted in Arki - Everyday, Elokuvat - Movies. Bookmark the permalink.

2 Responses to Lomapäivän eizenda

  1. Anna says:

    Kettusen kotileipomo alkoi todella kiinnostaa! Täytyisiköhän tehdä kesäretki Pohjois-Kurjalaan ihan vain sen takia…

  2. Porisija says:

    Ei ole huono idea! =o)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *