Kävin 20 minuuttia sitten Wikipediassa. Sen mukaan hirvikärpänen on rotevahko 5–7 millimetriä pitkä, ruskeansävyinen kaksisiipinen hyönteinen. Jotkut yksilöt ovat kellanruskeita, toiset hyvin tumman ruskeita, lähes mustia. Ruumiinrakenne on litteä ja karvainen. Tärkeä tuntomerkki ovat siivet: hirpikärpäsen siivet osoittavat suoraan taaksepäin, eikä niissä erotu tummempia suonia toisin kuin sukulaislajeilla. Kun eläintä katsoo ylhäältä päin, sen imukärsä ja paksut jalat erottuvat selvästi. -YÄK-
2 viikkoa sitten kävin Pohjois-Karjalassa syysretkellä. Matkalla sinne pistäydyimme kurkistamassa isän lapsuudenkodin, Kiteen Särkijärvellä nyt autiona nököttävän punaisen mökin ikkunasta. Ikkuna oli sama mutta sisällä uuni oli kuulemma siirtynyt toiseen paikkaan. Pienen haeskelun jälkeen muutaman kilometrin päästä löytyi myös isän vanha koulu. Se seisoi jykevästi vanhalla paikallaan entisessä asussaan samoine 1950-luvun portaineen. Kuuleman mukaan se palvelee nykyisin kurssi- ja majoituspaikkana.
Syksyinen metsästys- ja kalastusretki alkoi metsästysosuudella. Joensuun keskustan Valintatatalossa pyydystimme lanttukukon. Se oli muhkea ja vielä lämmin, etiketin mukaan Lieksasta kotoisin. Aamuauringon noustessa huristimme Kiihtelysvaaran Uskaliin ja suuntasimme korpisalolle metsäautoteitä mutkitellen. Ruskeakoski, Salmilampi, Kangaslampi, Kuikkalampi, Kuitsanlampi, Salakkakoski, Uskaljärvi ja muutama muukin. Ajoittain selässä, sääressä ja niskassa tuntui pientä outuoa kutinaa mutta se ei haitannut tahtia. Muhkeita 10+ cm suuruisia – vai pitäisikö sanoa pienuisia – ahvenia nousi ongella kolmisenkymmentä. Nuotiokahvi kiehui retkipannussa (mallia “Lyyti”) ja eväs maistui. Tukkikämpän takana pienellä asialla poiketessa silmiin osui miehen korkuinen muurahaispesä. Sitä katsellessa tuntui taas kutinaa niskassa, selässä ja korvan takana.
Päivän taittuessa tihkusateessa iltaan ajoimme Uskaljärven rannalle ja kohta alkoi rantasaunan piipusta tupruta savu. Retkivaatteita vähentäessä vahvistui myös arvaus mikä eri paikkoja oli päivän mittaan kutitellut: Lipoptena cervi. Maailmankaikkeuden toiseksi turhin keksintö: hirvikärpänen. Niitä löytyi sieltä sun täältä. Ja ne penteleet ovat sitkeitä, ihan piti lippalakkia nostaa sen kunniaksi. Ja senkin alta niitä löytyi.
Tukeva löylytys saunassa ja uintikierros järvessä oli kuitenkin niille liikaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun vedin ylleni pari numeroa liian pienen Espoon Bluesin t-paidan, loputkin kaikkosivat. Olo oli päivän retkestä raukea. Ja lanttukukko oli hyvää. Taas jaksaa.