Tätä kirjoittaessani kesäloman alkuun on noin 10 085 minuuttia..tai oli 20 minuuttia sitten.
1 440 minuuttia sitten saavuin hyvien ystävien kera Hämeenlinnan Kaupunginpuiston perinteiseen Ämyrock konserttiin. Ihan joka kesä sinne en ole ehtinyt mutta aina kun vain mahdollista se kuuluu agendalle (lausutaan: eizendalle). Ämyn taattuun tarjontaan kuuluu vuosi vuodelta Kari Peitsamo, vesisade ja hyvä mieli.
Edellisten täydennykseksi tarjolla on aina paljon muutakin. Henkilökohtaisesti pelkästään entisen kotikaupungin lapsuuden puiston ja maisemien näkeminen on mahtavaa. Siitä on osapuilleen tasan 18 921 600 minuuttia kun muutin Hämeenlinnasta pois mutta sinne on aina mukava poiketa, vaikka tälläkin kertaa vain 420 minuutiksi.
Ämyn tämän vuoden musiikillista antia ei ollut vaikea rankata järjestykseen.
Kari Peitsamon Oliivinvihreä Dodge Dart vm. 75 kaasutteli pirteästi vajaat 4 minuuttia akustisesti höristen vaikka tähän liittämässäni videossa onkin sähköä. Siitä huolimatta koko Ämy-yleisö ja Kauppaopiston naiset olivat sulaa vahaa.
Ei kerrota kenellekään että oikeasti Karilla on Mazda.
The Capital Beat tarjoili keinahtelevan settinsä lomassa reilun 4 minuutin reggeae palkinnon Suomen suvessa.
Tämä poppoo on matkallaan väistämättömään maailmanmaineeseen.
Silti luulen että maailman turuilla he eivät missään saa yhtä makeata backstage-passport-badgea kuin Ämyssä!
Pelle Miljoonan Moottoritie oli yhtä kuuma kuin aina ennenkin.
Reilussa 5 minuutissa pääsi kuuman pikitien tunnelmaan.
Pelle on Pelle vaikka moottoriöljyssä keittäisi.
Ämy-yleisö on vuosien saatossa varttunut. Voisin väittää että kolmessakymmenessä vuodessa ainakin 15 768 000 minuuttia – muttei sitä huomaa muusta kuin hieman harmaantuneista ja joidenkin kokonaan hiuksettomista kuontaloista. Mutta on joukossa paljon nuortakin väkeä. Nytkin viltillä tammen alla sateen suojassa seurassamme veteli hirsiä eräs joka on ihmetellyt ylipäänsä maailman menoa vasta 2 kk eli noin 86 400 minuuttia ja siitäkin 420 minuuttia (0.5%) Ämyssä!!
Ämy-festivaalialuetta kierrellessä voi törmätä monenlaisiin individuaaleihin.
Tätäkin punakutrista neitoa yritin puhutella 10 minuuttia mutta joko hänellä oli liian kova vessahätä tai sitten hän oli niin keskittynyt musiikkiin ettei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.
Toisaalta tässä ei ole mitään uutta.
Elämä on minuuttipeliä mutta joka minuutista kannattaa nauttia.
Eikä minuutteja kannata laskea. Siinä tulee hulluksi =o>