PorinaPisteFi

Arvoisa pääministeri, valtiovarainministeri, oppositio ja tohtori Kiminkinen, 50 centtiä ajatuksistanne.

Nythän on niin ja näin ollen, paljon kohuttu ja haukuttu SOTE-uudistus voidaan vähin äänin haudata jo ennen syntymäänsä.

Olen tänään omin silmin, korvin, käsin ja jaloin käynyt tarkistamassa asiain tilan Helsingin Marian sairaalassa. Johtopäätös on päivänselvä.

Tutkimus- ja tarkastuskäyntini vaati hieman erityisjärjestelyjä pysyäkseen salaisena ja huomiota herättämättömänä.

Aamulenkillä tein yhden ylimääräisen kuperkeikan, kävelin 3 nanosekuntia käsilläni ja rusikoin ranteeni uskottavan näköisesti turvoksiin.

Lisäksi vietin minuutin verran aikaa lumisateisena joulukuun sunnuntaiaamupäivänä jykeviä puita selälläni maaten ihaillen.

Sen jälkeen kurvasin Helsingin Marian sairaalan päivystyspoliklinikalle suorittamaan kenttätutkimusta.

Pääsin jonotuslapun saatuani ilmoittautumisluukulle kolmessa minuutissa. Hymyilevä vastaanottovirkailijatar suoritti hellävaraisesti savolaismurteella kälättäen ranteeni esitutkinnan, jonka jälkeen neuvoi odottamaan hetkisen, kunnes lääkäri kutsuu minua nimeltä. Odottaessani odotustilan kanttiinista sain maukkaan ja tuoreen meetwursti-juustosämpylän kahvin kera hyvin edulliseen hintaan. Kanttiinin myyjätär hymyili ja vaikutti ilmiselvästi viihtyvän työssään.

Noin viiden minuutin kuluttua suomea puhuva lääkäri kutsui minua nimeltä, ohjasi tutkimushuoneeseen, tutki ranteeni, kirjoitti röntgen-lähetteen ja kohteliaasti pyysi odottamaan käytävällä kutsua röntgen-kuvaukseen.

Tähän mennessä sairaalan ovesta sisään astumisesta oli kulunut korkeintaan 15 minuuttia. Käytävällä odotellessani ohi kulki henkilökuntaa oikealta ja vasemmalta. Kaikki hymyilivät ja jutustelivat ystävällisesti toistensa sekä potilaiden kanssa. Viereeni istahti minuakin ehkä 50 kg rotevampi herra, joka spontaanisti alkoi melskata “kyllä oli vaan helevetin hyvä lääkäri, heti tajusi mistä on kyse ja kohta pääsen suolihuuhteluun”. Hymyilin myötäriemusta ja samalla minut jo kutsuttiin röntgen-laboratorioon. Viiden minuutin kuluttua olin takaisin lääkärin ovella odottelemassa kuvien valmistumista ja tuomiotani.

Jälleen siinä odotellessa en voinut olla huomaamatta iloista ja suorastaan käsittämättömän rentoa meininkiä, vaikka käytävä oli pullollaan nenä poskella ja kinttu tai käsi solmussa kärvisteleviä potilaita. Joku hoitaja toi jollekin juotavaa, toinen kysyi eräältä onko kaikki hyvin ja kolmas lohdutti minua sanoen “vain hetkinen, lääkäri tutkii juuri kuviasi”.

Viitisen minuuttia myöhemmin lääkäri kutsui taas huoneeseensa. Sitten hän piti luennon herneluusta, kolmioluusta, kuuluusta, veneluusta, hakaluusta, isosta ranneluusta, sekä pienestä ja isosta monikulmaluusta. Minulta kuulemma löytyy ne kaikki ja ne olivat minulla kuulemma kaikki ehjiä. Mojovaan särkyyn hän määräsi purkillisen särkylääkettä ja toivotti hyvää päivän jatkoa.

Tallustin äimistyneenä ulos huoneesta pitkin käytävää ohi tyytyväisyyttä huokuvan henkilökunnan sekä iloisesti kikattatavien potilaiden ja astuin ulos sairaalasta. Katsoin vielä varmuuden vuoksi ulko-oven yläpuolella olevaa kylttiä varmistaakseni että todella olin ollut siellä missä kuvittelin olleeni. Totta se oli.

Hyvä herra pääministeri, rouva valtiovarainministeri, arvoisa oppositio ja tohtori Kiminkinen, ei nyt sössitä tätä.

Eihän?

On tiistai 19.11.2013. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Saappaanheitto-Liigan sarjatilanne on kiperä ja kotijoukkue on tukevasti putoamisviivan alapuolella. Vahvistettujen huhujen mukaan se harkitsee koko sarjasta luopumista kesken kauden.

Saappaanheitto-Liigan tasoerot ovat revenneet huimiksi ja kriisijoukkue on takavuosien menestysputken jälkeen viime vuosien aikana löytänyt itsensä aina vain alempaa.

Isolla rahalla hankitut ulkomaalaisvahvistukset eivät ole vastanneet toiveita. Yksi syy saattaa olla se että maailmanluokan saappaanheittäjiä etsiessään tunnettu Headhunter-firma (joka ei toivo nimeään julkisuuteen) muilutti joukkueeseen vahingossa muutaman jäähdyttelevän jääkiekkoilijan, koripalloilijan sekä pari eksynyttä suunnistajaa joiden saappaanheittotaidot osoittautuivat perin heppoisiksi.

Kyseessä on special-tekniikkalaji, vähän niin kuin kuviokellunta tai himmeliaskartelu. Jos siihen ei ole synnynnäistä lahjakkuutta ja sorminäppäryyttä niin pelkästään kirjoista lukemalla tai Internetistä surffaamalla sitä on vaikea ellei jopa mahdoton oppia. Tai edes ostaa.

Joukkue aiotaankin myydä. Faneilta pitää kuitenkin saada virallinen lupa koska nyt ei haluta tehdä samaa virhettä jonka kiekkoseura Jokerit aivan vast’ikään teki. Se ilmoitti ensin loikkaavansa Venäjälle, myi kaukalonsa Venäläisille ja vielä kaiken sinetiksi hankki faneilta kysymättä riveihinsä arkkivihollisen kasvatin. Seurauksena oli että fanit raivostuivat, puhuivat rumia, itkivät ja olivat polttaa kaulaliinansa. Seuran pääomistaja otti kritiikin vakavasti vakuuttaen että “EVVK“.

4000 kiihkeintä ja uskollisinta saappaanheittofania on nyt kokoontunut ratkaisevaan äänestykseen seuran kohtalosta. Myydäänkö maineikas saapasjoukkue amerikkalaiselle maihinnoususaapikaskorporaatiolle kuten joukkueen taustavoimat ovat esittäneet?

Äänestystä edeltää värikäs vapaan sanan osuus jossa fanaattisimmat fanit saavat kysyä ja etenkin neuvoa mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä nyt pitäisi tehdä.

“Mihin hävisi aiemmin niin ylivertainen saappaanheitto-osaaminen?”

“Kuka hukkasi saappaat ja kenen syy on kun varresta hörppää kuravettä ja sukat kastuvat?”

Tuntemattoman sotilaan Hietasta siteeraten todettiin: ”En mää täsä syylissi kaippa yhtikäs. Konekiväri ja paremppi saappaaheittäji mää kaippa!”

Kalevalaa siteeraten riimiteltiin: ”Vaka vanha Väinämöinen, ukko täysin älyvapaa, Sammon häviöön hukkasi, suonsilmän syvyyteen polkaisi”

Raamattua tarkasti siteeraten tokaistiin: ”Aamen.”

Äänestys sinetöi erään saappaanheittotarinan päättyneeksi. Seuran suunnistus- ja verkkokalastusjaos jatkaa itsenäisenä vanhan perinteikkään seuran nimellä. Älysaappaiden- ja peruskalossien heittojaos sarjalisensseineen pelaajineen päivineen myydään pois.

4000 fania saapastelee tihkusateiseen iltaan.

Tapahtui alkusyksyllä 2013

Angela Merkelin Blackberrystä lähtee bittiavaruuteen luottamuksellinen tekstiviesti: “Mein lieber, muista ostaa bratwurstia, hapankaalia ja perunoita. Ja WTC-paperia.” Puoli minuuttia myöhemmin lähtee uusi viesti: “Äsch, tarkoitin WC-paperia, sitä suomalaista, se on pehmeää ja tekee puhdasta jälkeä. Tulen klo 22.00. Tschüss!”

Seitsemän minuuttia myöhemmin Barack Obaman yöpöydällä lojuvaan iPhoneen syttyy punainen kuuman linjan hälytysvalo. NSA:n urkinta-analyytikko-oppisopimusharjoittelija Edward Snowden on siepannut viestejä Euroopasta. Pikaisen mutta perusteellisen analyysin jälkeen NSA:n johtotiimi päättelee että WTC:n WC:ssä tussahtaa klo 22.00. Suomi on jotenkin sotkeutunut asiaan ja eittämättä operaatiota johdetaan sieltä käsin. He painavat nappia ja punainen hälytysvalo vilkkuu mutta Barack vain nukkuu Michellen kainalossa.

Lähes samaan aikaan Hjallis Harkimon Lumiasta lähtee bittiavaruuteen luottamuksellinen ääniviesti: “Kultamuru mä täällä, hei arvaa mitä, Jere tulee meille Jokereihin pelaamaan voi v…tu tää on siis niin kova juttu! Fanit kyl polttaa mut
roviolla tästä hyvästä mut ei se haittaa mua yhtään kun mä tienasin just 15 miljoonaa euroa kun ne ryssät osti tän Pasilan Jaffaladon. Jokerit pääsee vääntään pakkopeliä KHL:ään Siperian taakse johonkin Vladivostokiin ja se on ihan oikein niille pelleille. Mut ens kesänä me lähetään sit kahestaan kahdeks kuukaudeks Karibialle! Ja tästä Jere jutusta ei saa kertoo kenellekään. Mä kyl lähetin äsken emailin Alexander Stubbille kun en voinu vastustaa kiusausta. Kerrankin menee hifkihönö hiljaseks ja hymy hyytyy hähhää. Pannu kuumaks mä tuun parin tunnin päästä. Pus pus.”

Seitsemän minuuttia myöhemmin Vladimir Putinin Samsungissa helähtää äänimerkki. Suomen Ulkoministeriön verkkopalvelimen urkintamato on lähettänyt sieppaamansa epäilyttävän sanoman Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n yläkomitean kriisilautakunnan vara-pääpäivystäjä Sergeille. Pikaisen mutta perusteellisen analyysin jälkeen FSB:n yläkomitean kriisilautakunta päättelee että kahden tunnin kuluttua jossain päin Vladivostokia tussahtaa. Suomi on sotkeutunut jotenkin asiaan ja operaatiota ilmiselvästi johdetaan sieltä käsin. He lähettävät uuden hälytysviestin mutta Vladimir vain nukkuu tiikerikissansa kainalossa.

Supervaltojen päämiesten jatkaessa uniaan NSA ja FSB yhdistävät voimansa ja vaihtavat hieman urkintatietoja. Sitten he odottavat kaksi tuntia mutta mikään ei tussahda WTC:n WC:ssä eikä Vladivostokissa. Mutta olisi voinut tussahtaa ja juuri tästä syystä NSA ja FSB päättävät tiivistää urkinta- ja vakoiluverkkoaan Suomessa korkeimpaan Q5-luokkaan. Lisäksi ne päättävät toteuttaa yltiöpäisen soluttautumisoperaation varmistaakseen katkeamattoman ja luotettavan urkintatiedon saamisen.

Suomen jääkiekkoliigaan solutetaan kanadalainen agentti Trevor Gillies. Kukaan ei osaa epäillä ketään kanadalaista huijariksi sillä hehän ovat lähes suomalaisia vaikka eivät pidäkään lakritsista. Mr Gillies ujutetaan polvihousuissa luistimet jalassa ja jääkiekkomaila kädessä Helsingin IFK:hon jolloin kukaan ei todellakaan osaa epäillä mitään.  Kaikkiin Suomen kiekkoliigan jäähallien jäähyaitioihin asennetaan salainen urkintalähetin ja Gilliesin tehtävä on jokaisessa pelissä oleilla jäähyaitiossa vähintään kolme kertaa ja raportoida Suomen sisäpoliittisesta tilanteesta. Jos Gillies uhkaa paljastua, hänen on viipymättä kiinnitettävä huomio toisaalle esimerkiksi tyrmäämällä Jarkko Ruutu tai erotuomari. Mahdollisen pelikiellon aikana hänen tehtävänään on tarkkailla baareissa suomalaisen pehmopaperin laatua sekä raportoida kaikista epäilyttävistä havainnoista.

Tilanne loppusyksyllä 2013

Kuka voi väittää viime viikkojen uutisvirrassa polskittuaan ettei tämä edellä paljastettu teoria olisi vedenpitävä?