Miniloman loppu lähenee ja sitä alkaa pälyillä ympärilleen sillä silmällä. Kaikenlaista rekvisiittaa tänne maalle onkin vuosien mittaan kulkeutunut. Osasta muistuu mieleen muistoja joita ei normi-loma-arjessa tule muistaneeksikaan. Nyt silmiini osui jotain joka aina lomalla taatusti osuu silmiin päivittäin koska se on ollut vuosia ruokailunurkkauksen seinällä. Yli 30 vuotta sitten se oli kirjaimellisesti tuhansina palasina.
In the middle of the puzzle frustration some 30 years ago...
Tapahtuma ajoittuu viime vuosituhannelle aikaan jolloin kiinnostuksen painopiste alkoi hiljalleen mutta vääjäämättä siirtyä jalkapallosta maastojuoksun kautta tyttöihin. Silti vielä riitti malttia istahtaa paikalleen ja rakennella sinitaivasta ja poutapilviä pala palalta. Totta puhuen siinä kyllä tarvittiin parhaiden kavereiden ja sisarustenkin apua niin kuin aina ja kaikessa sen jälkeenkin.
Joululahjaksi saatu 3000 palan maisemapalapeli oli urakka joka ei unohdu. Ensin tuntui ettei sinitaivaasta saa mitään tolkkua, eikä virtaavasta vedestä saa mitään otetta, ja että vihertävistä puista ja pusikoista saa hermoromahduksen. Urakka ei olisi lyönyt leiville jos siitä olisi palkkaa maksettu. Projekti oli välillä kuukausien ajan sängyn alla lepotilassa mutta lopulta se valmistui, muistaakseni seuraavaksi jouluksi tai sitä seuraavaksi kevääksi.
In the heart of happy memories just now.
Nyt tämä maisema kuitenkin komistaa seinää kuljettuaan Suomea ristiin rastiin vuosikaudet.
Seuraavalla lomalla etsin siitä kohdan johon piti yksi puuttuva pala tehdä itse..
Ylihuomenna töihin uuden palapelin muttei pilipalin pariin!!!
Tota samaa “ei mitään tolkkua”, “ei saa mitään otetta” & “hermoromahdus” on tosiaan tiedossa työmaalla kun tuut takaisin. Ratkoppa sekin sotku 🙂
..varsinkin jos sieltäkin puuttuu yksi korvaamaton pala.. 😮