Poliisimestari Simo Sisu on Ankkalinnan pätevä lainvalvoja joka pitää Karhukoplan kurissa. Visaisimmissa haasteissa hän tosin aina turvautuu nokkelamman Mikki Hiiren apuun. Mutta poliisimestari Sisun laiskanpulskea ja rauhallinen olemus teki aikoinaan Akkarin lukijaan lähtemättömän vaikutuksen.
Hieman vajaa sata vuotta sitten ollessani kansakoulun toisella luokalla opettaja kysyi meiltä oppilailta toiveammattia. Luokassa oli viitisentoista poikaa ja saman verran tyttöjä. Toiveammattien listalle tuli muutama lääkäri, pari opettajaa, jokunen kirjailija ja sairaanhoitaja ja viitisentoista poliisia. Itse muistan selvästi kuinka se ammatti tuli ensimmäisenä mieleeni. No, ei tullut allekirjoittaneesta poliisia eikä tiettävästi kenestäkään muustakaan silloisista luokkatovereistani.
20 vuotta sitten ajelimme Nurmeksesta kohti Joensuuta. Auto oli lastattu korkea-aktiivisella ydinperheellä: iskä, äiti, pikkuveli, isoveli ja anoppi. Joensuuta lähestyessämme korvia huumaavan kiukutteluväsymysitkun raikuessa kaasujalkani oli raskaan puoleinen ja nopeus taisi ylittää sallitun. Kuinka ollakaan, sininen vilkkuvalo välähti edessä ja konstaapeli viittoi meidät pysähtymään. Laskin 2 sekunnissa kuinka iso sakko tällä kertaa napsahtaisi samalla kun veivasin sivuikkunaa auki. Konstaapeli työnsi päänsä sisään, katsoi ensin minua, sitten täyteen ahdettua menopeliäni, kuunteli etepenkillä turvaistuimessa 120 desibelin voimalla huutavaa pikkumiestä ja nuuhkaisi autosta huokuvaa pettäneen vaipan läpi tulvahtavaa makean imelähköä lapsenkakan tuoksua. Sitten hän katsoi uudestaan minua säälivästi ja toivotti hyvää matkaa. Ei kysynyt edes ajokorttia…
15 vuotta sitten Justus-junior ja isoveljensä olivat äärimmäisen innokkaita piirtäjiä. Poliisi-aihe oli ykkössuosikkien joukossa josta osoituksena oheinen vanhanaikainen ruotsalainen poliisiauto…ilmiselvä SAAB. Kerroin hänelle että ihan samanlainen joskin suomalainen poliisiauto pysäytti meidät kerran Joensuussa ja siellä oli oikein viisas, kohtelias ja ammattitaitoinen konstaapeli.
15 minuuttia sitten hyvin kaunis naiskonstaapeli pysäytti minut Helsingin Runeberginkadulla ja patisti puhaltamaan alkometriin. Ensimmäinen hönkäisy epäonnistui koska henkeä ahdisti. Pyysin uutta pilliä jonka sainkin. Lisäksi sain hymyn! Ja nollalukemat. Poliisi rocks!

