Punkki

Keskilihava norjalainen metsäkissa istahti mustikkamättään juurelle. Sen takapuolta kutitti ankarasti. Kesä oli sujunut mukavasti vaikka heinäkuun helteet ottivat ajoittain koville. Hakeutuminen varjoisiin pusikoihin, yön viilentämälle kaivonkannelle tai vilvoittavaan tuulenvireeseen pihatammen oksalle auttoi ajoittain tilannetta.

PerhonenPerhosia oli tänä kesänä paljon. Viikset väristen ja vasenta takatassuaan nuolaisten metsäkissa muisteli kuinka oli yrittänyt jahdata niitä pellolla, mutta useimmiten turhaan.

Toisaalta ei niistä liikunnan lisäksi paljon muuta iloa olisi ollutkaan, mauttomia ja luultavasti ravintoarvoltaan vähäpätöisiä kun ovat.

Toista olisi ollut mehevä ruisrääkkä munineen. Keskilihavalla norjalaisella metsäkissalla oli jo pitkälle viedyt saalistussuunnitelmat valmiina, mutta hanke koki takaiskun. Saalistuksen varomaton valmistelu paljastui metsäkissan mamille, joka tilanteen tajuttuaan yritti heittää poloista kolliaan ensin akkuporakoneella ja sitten kumisaappaalla samalla noituen hyvin vakuuttavasti, että jos ruisrääkkää ei jätetä rauhaan niin seurauksena on vähintään kolmen kuukauden aamurapsutusboikotti ja herkkukuivaruoasta on turha haaveilla puoleen vuoteen.

MetsakissaNäin vakavan konfliktin riskiä keskilihava norjalainen metsäkissa ei tohtinut ottaa. Se aavisti että tässä ruisrääkkätapauksessa edes normaalisti toimiva 80 desibelin sovintokehräyshyrinä ja pohkeenpuskukiehnäyskään ei tepsisi. “Jääköön mokoma ruisrääkän rääpäle, popsin tusinan metsähiiriä sen sijaan ja mamikin on tyytyväinen” se oli ajatellut ja jäänyt kehräten odottamaan kun sitä tultiin hellästi kujertaen hakemaan pellonreunasta missä se istui akkuporakoneen ja kumisaappaan välissä poskiaan pesten.

Kaiken kaikkiaan kesä oli sujunut suhteellisen seesteisesti, mutta nyt takapuolta kutitti lähes sietämättömästi. Punkki. Sekö se taas on? Mami oli kaivanut niitä eri puolilta metsäkissansa keskilihavaa karvapallovartaloa pitkin kesää, mutta tämä taitaa olla normaalia mehevämpi. Nuoltuaan vielä loput kolme tassuaan, silmäiltyään ympärilleen ja varmistettuaan että reitti on vapaa ketuista ja käärmeistä se nousi jaloilleen. Mustikkamätäs värähti ja keskilihava norjalainen metsäkissa suuntasi kohti kotia. Päästessään äänietäisyydelle se saatteli ilmoille äänekkään mourumaukaisun.

Nyt sitä osattiin odottaa.

 

This entry was posted in Arki - Everyday, Luonto - Nature. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *