Kiitos kirjeestäsi. Olin otettu siitä kuinka herkästi ja toisaalta humoristisesti lähestyit minua tänään. Kukaan muu ei ole kirjoittanut minulle yhtä suuria tunteita samanlaisella lämmöllä ainakaan seitsemään vuoteen.
En mitenkään voinut tietää että se olit juuri sinä, joka valtatie 5:n varrella Heinolan Koskenmyllyn vaiheilla olit ahtautunut nopeusvalvontatolpan nokassa nököttävään kuvausboksiin vain saadaksesi kuvan minusta. Jos olisin tiennyt, olisin hidastanut tai ehkä peräti pysähtynyt ja hymyillyt. Olisin jopa saattanut jättää sikseen sen nopeusrajoitusliikennemerkin noudattamatta jättämisen, mikä sai sinut niin kiihtymään. Toisaalta jos niin olisin tehnyt, en ehkä koskaan olisi saanut kirjettäsi.
Kauniilla konekirjoituskäsialalla kirjoittamasi kirjeen rivien välistä olen tulkitsevinani piiloviestin. Olenko oikeassa että toivot minun lähettävän sinulle kukkia 70 euron arvosta, tai lähetät jonkun perimään ne ulosottoteitse? Etkö voisi tulla itse? Minun puolestani voit ottaa Päijät-Hämeen poliisilaitoksen päällikön mukaan jos se on asian selvittämiseksi tarpeen. Lupaan tarjota hänelle kärpässienipölyssä leivitettyjä korvasieniä niin hänen aikansa ei tule pitkäksi, vaan hyvinkin lyhyeksi sillä välin kun me tutustumme toisiimme vähän paremmin.
Olisi kovin mukavaa keskustella ja täyttää yhdessä se kirjeesi liiteenä ollut vastustamisilmoitus jota en voi vastustaa. Olen vakuuttunut että löytäisimme yhteisen sävelen ja piirtäisimme rastit juuri oikeisiin ruutuihin. Ja jos jokin sattuisi menemään väärään ruutuun tai peliin ilmaantuisi liian monta ylimääräistä muuttujaa, olen valmis tunnustamaan että saatoin ajaa sitä autoa.