Sanotahan notta.

Kun on syntynyt Kanta-Hämeessä ja juuret rönsyilevät Itä-Hämeen ja Pohjois-Karjalan kulmilla, on mukava välillä muistella mitä kaikkea muuta on matkan varrella nähnyt ja kuullut. Varsinkin kun on asunut melkein joka puolella eikä siis ole mistään kotoisin.

Edellisessä elämässä jo opiskelun ja sittemmin työn merkeissä on ollut ilo tutustua ja ystävystyä muutaman pohojalaasen kanssa. Ja savolaisen. Ja turkulaisen.

Kun hämäläisenä hyvin kauan kauan sitten kysyin kainosti tytöltä että pääsiskö saatille, savolaisneito sanoi tiukan ehdottomasti että ”en ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin”. Samaan kysymykseen pohjalainen tokaisi että ”ny lähretähän”. Jos Joensuun junassa erehtyy kysymään karjalaisukolta missä sijaitsee junan ravintolavaunu niin neuvo kuuluu että ”takapiässä se etupiässä on ollunna”. Hyvällä tuurilla Imatran kohdalla se vaunu löytyy. Kun Turussa pyytää daamia elokuviin ja myöhemmin illalla ravintolaan syömään, silloin kuuluu sanoa että ”mennäk elävinkuvi ja sit myähemmi Hesel?”.

Mutta Pohjanmaa on sellainen Suomen kolkka jossa en ole asunut tai elänyt.

Aakee laakee

Tuttujen ja ystävien ja työkavereiden joukossa on heitäkin ja taannoin sain lainaksi pari kirjasta joista löytyi varsinaisia helmiä joilla täydentää ajoittain ehtyvää positiivisuuslaaria. Vai mitä sanotte näistä? (Kirjasta: Positiivisuutta pohojalaasittain)

• ”Suuriarvoosin matka minkä voit teherä on kun meet toista pualitiähen vastahan.”
• ”Välihin on aivan virkistävää hairaantua tuntemattomille poluulle!”
• ”Kumpi oot mialuummin, oikias vai naimisis?”
• ”Osoota, jotta sä välität, ja tee se silloon kun joku sitä vähiten ansaattoo. Silloon sitä eniten tarviittoo.”
• ”Etti hyvää äläkä pahaa, rupiat ittekki vaikuttamahan siärettävämmältä.”
• ”Paras viimeenen sana on anteheksipyyntö.”

Tai entäs tämä?

Ujonpualoonen ilives

”Moon jo kauvan tuata yhtä kattellu, mutten kehtaa sille eres naukaasta, vaikka se on lutuusinta, mitä ikää oon nähäny.

Oon unelmoonu, notta se tulis jonaki päivänä kysymähän: Telemittääskö lumihanges?

Sen jäläkehen söisimmä myähääsillallisen, painautuusimma kotolualan makuusoppehen viärihoitohon. Laittaasin muka vahingos tassun sen kaulalle. Sitte vaan olisimma.”

 (Oppaasta: Eläämellistä rakkautta)

Lopuksi vielä jotain mitä opin tänään ja minkä otan heti nöyrästi omakseni:

”En minäkään oo täyrellinen, multa puuttuu heikkouret!”