Sillanrakentaja

Siltainsinööri Akseli Jaatinen ei esittelyjä kaipaa. Jokainen aikaansa seurannut suomalainen tuntee tämän siltatyömaiden sankarin. Ja tunnetaan hänet ulkomaillakin!

Management Book of the Year

Management Book of the Year

Akseli Jaatinen on vienyt jämäkkää ja ennakkoluulotonta Suomi-brändiä kymmeniin maihin. Eräs A.Jaatisen siltatyömaaprojekti on Arto Paasilinnan dokumentoimana käännetty kymmenille kielille kansallisten ammattioppilaitosten sillanrakennustekniikan ja -taktiikan opetusmateriaaliksi. Aivan kuten Tuntematonta Sotilasta on vuosikymmenet käytetty opetusmateriaalina Suomen armeijassa reserviupseeri- ja kadettikoulua myöten.

Miksikö tästä ryhdyin porisemaan? Koska sillanrakentajan ominaisuuksia tänäkin päivänä tarvitaan. Jos esimerkiksi meillä töissä olisi enemmän akselijaatisia kuin luutnanttilammioita niin a-vot. Väitän että Onnellinen Mies on vähintään yhtä pätevä johtamistaidon käsikirja kuin Tuntematon Sotilas. Vai mitä mieltä olette tästä jämäkästä ja selkeästä projektinaloituskokouksesta?

Jokainen voi lukea edellä mainitun kirjan Akseli Jaatisen siltaprojektista. Minä kahlasin sen tänä viikonloppuna läpi n.kahdeksannen kerran. Mutta A.Jaatisen varhaiset vaiheet ovat olleet tähän asti kaikilta hämärän peitossa. Miten pienestä pojasta kasvoi siltojen sankari, työmiestensä kunnioittama esimies, vaimonsa –tai siis vaimojensa jumaloima perheenisä ja kaikkien seipään nielleiden pölvästien auktoriteettien ja byrokraattien kauhu? Minäpä kerron koska näin viime yönä siitä unta. Unen todenperäisyyden vakuudeksi liitän oheen muutaman kuvan Akseli Jaatisen sillanrakentajan poikuusvuosilta sekä pari Ylen Elävästä Arkistosta poimittua otosta. Kiitos ja anteeksi.

6-vuotias liinatukka Akseli Jaatinen rakasti ojien ja purojen yli loikkimista aivan kuten jokainen ikäisensä vesseli. Suunilleen joka toinen kerta hän kuitenkin lumpsahti ojan tai puron pohjalle. Juostuaan likomärkänä kotiinsa Akseli sai tuhdin selkäsaunan. Selkäsaunoja välttääkseen hän alkoi naapurin vekaroiden kanssa viritellä puunrunkoja ja tukkeja sillaksi ojien ja purojen yli. Näitä siltoja kertyikin Akselin kotikulmille kymmenittäin ellei sadoittain. Sillanrakentajan ensi askeleet oli otettu ja vieläpä jalat kuivina ilman selkäsaunaa.

12-vuotiaana Akseli sai syntymäpäivälahjaksi vasaran ja sahan. Kenenkään samalla kylällä ei tarvinut kauaa ihmetellä mitä hän niillä nikkaroisi. Kymmenet ja taas kymmenet ojat ja purot voitiin kohta ylittää entistäkin mukavammin ja turvallisemmin: puunrungot ja tukit vaihtuivat vankoiksi lankkusilloiksi ja joihinkin tuli jopa kaide.

16-vuotiaana tytöt alkoivat kiinnostaa Akselia ja tässä vaiheessa sillanrakennussuunnittelu sai taas uusia ulottuvuuksia. Nyt oli tärkeää että silta on mahdollisimman romanttinen, mielellään hieman kaareva ja että siinä on korkeat kaiteet molemmin puolin. Näin herkkä iltakävely on mahdollista ja toisaalta tytön karkaaminen kaiteiden ansiosta on mahdotonta tai ainakin vaikeaa. Lisäksi Akseli saattoi esitellä tasapainoaan sillankaiteella kävellen. Vain kerran hän putosi niin pahasti että katkaisi solisluunsa ja vasemman säärensä. Mutta sen episodin aikana mukana olleelta neidolta hän sai aivan erityistä huolenpitoa ja hellyyttä.

20-vuotias Akseli suunnitteli Teknillisen opiston sillanrakennuslinjan lopputyönä 63 metriä pitkän sillan Vantaanjoen yli. Hän sai työstään täydet pisteet ja stipendin. Tätä siltaa voi tänäänkin käydä ihailemassa Pitkäkosken ulkoilumajan lähistöllä Vantaanjoella. Samalla reissulla kannattaa pistäytyä Pitkäkosken ulkoilumajalla mustikkamunkkipossulla.

Noiden aikojen jälkeen Akseli on rakentanut yli 30 siltaa ja muutaman peninkulman maantietä. Yksi antoisimmista ja vivahteikkaimmista hankkeista on taatusti tuo Tappojoen siltatyömaa Kuusmäen kunnassa josta mainitsemani Onnellinen mies – projektidokumentaatio kertoo. Sillanrakentajan arki on joskus raskasta ja kaikenlaista kapulanrattaisiinheittäjääkin osuu matkalle.

Akselin jämäkkä mutta avoin ja käytännöllinen suhtautuminen arjen ja juhlan tilanteisiin on aina vienyt hänet läpi harmaan kiven – tai yli mutaisten ojien – tai ohi kiperien ihmissuhteiden. Esimerkiksi täysin luonteva ja järkeenkäypä ratkaisu on että koska Akselilla on kaksi vaimoa niin asunnon länsisiipi on varattu Leealle ja itäsiipi Irenelle. Akseli itse asuu keskellä taloa. Siitäkin joku kateellinen naapuri on vetänyt herneen nenäänsä. Höh.

 

This entry was posted in Elokuvat - Movies, Kirjat - Books. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *