Täydellistä täydellisyyttä

BananaBanaani on melkoisen täydellinen paketti.

Myös arjen täydellisyyden tunnistaa helposti, varsinkin kun kaikki alkaa mennä täydellisesti poskelleen.

Olipa nimittäin kerran eräs salskean pulska entinen urheilijanuorukainen joka päätti aloittaa työviikon hikoillen pontevasti kuntosalin merkeissä. Hän heräsi aamulla ajoissa, hyppäsi housuihinsa, puki urheiluasusteet, pakkasi reppuun banaanin ja jotain muuta välttämätöntä. Sen jälkeen hän kaahasi varhaisaamun rauhallisesta liikenteestä nauttien työpaikan kuntosalille.

Kuntopyörällä alkuhikeä polkiessaan ja aamu-tv-lähetystä vilkuillessaan hän ajatteli vilkaista älypuhelimellaan aamun lehteä todeten puhelimen jääneen kotiin.

Aiemmin, vanhoina hyvinä joskin kenties vähemmän älykkäinä aikoina hänellä tuskin olisi edes käväissyt mielessä lähteä hakemaan kapistusta kotoa. Tämän päivän älykapulahivelyaddiktio kuitenkin johti siihen että kuntopyörällä polkiessaan hänelle tuli pakottava tarve lähteä noutamaan se. Joku voi vaikka yrittää lähettää tärkeän viestin tai Veikkaus Oy voi yrittää ilmoittaa täysosumasta tai se kivan oloinen savolaisittain sopertava lehtimyyjätär voi yrittää soittaa.

Keskikevyen aamujumpan jälkeen hän veti kengät jalkaansa, takin niskaansa ja kiiruhti autolle. Kaivaessaan auton avaimia housun taskusta hän huomasi että housut olivat väärät ja avaimet pukuhuoneessa oikeiden housujen taskussa.

Hapuillessaan kulkukorttiavainta kaulastaan hän huomasi että sekin oli pukuhuoneessa sillä hän oli onnistunut livahtamaan ovesta ulos ilman avainta samalla kun joku toinen aamujumppaaja tuli ovesta sisään.

Toimiston aulan virkailjatar ja häneltä saatu väliaikainen kulkukorttiavain pelastivat tilanteen – toistaiseksi.

Aamuruuhka alkoi kiihtyä kiivaimmilleen kilpaa hermojen kanssa. Kotiovella tilannetta ei hirveästi helpottanut havainto että kotiavaimet olivat työpaikan kuntosalin pukuhuoneessa olevassa salkussa.

Ovisummerin kolmen minuutin huudatus kuitenkin auttoi, sillä joku oli vielä kotona vaikkei suunnattoman iloissaan aikaisesta herätyksestä. Mutta nyt älypuhelin oli taas mukana matkassa ja kaikki kunnossa – toistaiseksi.

Paluumatkalla aamuruuhka oli ehtinyt kiihtyä huippuunsa. Puolet matkasta edessä 15km/h huippunopeuttaan köröttelevä kaivinkone alkoi kiihdyttää  tunnelmaa huippuunsa. Tässä vaiheessa Biffy Clyro nupit kaakossa pelasti tilanteen – toistaiseksi.

Päästyään takaisin kuntosalin pukuhuoneeseen tuskanhiki helmeili hänen otsallaan, mutta virkistävä suihku tulisi nyt tarpeeseen ja pelastaisi tilanteen. Hikihelmeily kuitenkin kiihtyi hänen huomatessaan että repussa oli banaani muttei pyyheliinaa. Hetken hänellä käväisi mielessä mahdollisuus käyttää banaaninkuoria pyyhkeenä.

Tilanteen pelasti maltillinen hyperventilointihengitysharjoittelu. Ja sen jälkeen mannapuuro aprikoosihillolla. Ja sen jälkeen Kouvolan lakritsi ja puoli litraa kahvia.

Aamun täydellistä kokemusta rikkaampana hän päätti jatkaa aamukuntosaliharjoituksia ehkä jo heti vuoden kuluttua edellyttäen että silloin hänellä vielä on kulkukorttiavain.

This entry was posted in Arki - Everyday. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *