Urheiluseinähullu

Happea..!!

Tämä talvi ei ole vielä ohi vaikka meteorologi Mette Mannonen on yrittänyt sitä povata jo jonkin aikaa. Outo juttu, muuten niin fiksun ja filmaattisen oloinen sääprofeetta.

Päivän freestyle-wassu-mogren-kuokka-lapio-talikko-hiihtokeli oli mitä mainioin. Vielä kun henki kulkisi hiihtäessä…

Urheiluhulluus on parantumaton tauti jonka hoitokeinot muuttuvat ajan ja iän myötä. Allekirjoittaneen aktiivisin huippu-urheilu-ura on jo ehtoopuolella, aivan kuten mäkihyppääjä Matti Hautamäellä joka eilen lasketteli viimeistä kertaa jonkun hyppyrimäen alastulorinnettä. Minun huippu-urani tähtihetket vuosikymmenten varrelta jokainen voi halutessaan kerrata täällä.

Mutta kuten sanottu, kehitys kehittyy, ilmastonmuutosta pukkaa ja lajien kirjo laajenee koko ajan. Minulla on kirveen kaivoonheiton lisäksi muutamia potentiaalisia vaihtoehtoja tutkailtavana. Niiden joukossa on sekä tuttuja perinteisiä että uusia lajeja mahdollisuuksineen ja riskeineen.

Murtomaahiihtoa läpi ilmastonmuutoksen…  

Vilkaisin juuri salaista kristallipalloani ajankohdasta tammikuu 2035. Helsingin Paloheinän samassa kohdassa jossa pari tuntia sitten sivakoin jökötti kristallipallossa tuo keltainen kyltti täydessä lehdessä vihertävien pihlajien katveessa. Toisaalta samassa kohdassa kristallipallossa näkyi tuo houkutteleva sisähallihiihtomaisema. Sitä kävinkin jo viime syksynä testaamassa. Toimii, sillä siellä on myös jääbaari. Näin ollen odotan luottavaisena hiihtourani jatkoa.

Suomalaiset ovat jostain käsittämättömästä syystä autourheilukansaa…

Lajinomaisten ominaisuuksien täytyy olla piilevänä myös minun geeneissäni, joten otin pari vuotta sitten käteeni kartan ja katsoin missä on Maranello. Löytyi se lopulta. Sain lainatuksi lentolippurahatkin ja houkutelluksi perheen mukaan lupaamalla että mennään Maranellossa pizzalle. Päästyämme lomamatkan salaiseen pääkohteeseen kolistelin puolisen tuntia Ferrarin tehtaan portilla mutta kukaan ei tullut kysymään koska voisin aloittaa ja paljonko haluan palkkaa. Siirryimme läheisen pizzerian parkkipaikalle jossa muu perhe halusi kuvauttaa itseään yllä olevan sinisen paholaisen rinnalla teemalla ”siinä sinulle Ferrari senkin tonttu”. Vähän harmitti. Minulla on sentään joskus ollut Fiat.

Kuningas jalkapallo… 

Poikasena kesälomista leijonanosa kului pallokentällä aamuvarhaisesta iltahämärään. Pelikin on pysynyt samana joitain minimaalisia sääntömuutoksia lukuunottamatta. Pallo on yhtä pyöreä kuin aina ennenkin. Oma jälkikasvu on lajista vähintään yhtä innoissaan vaikka heillä harrastus on ollut enemmän FIFA EA Sports Xbox-painotteista –sigh-. Toki oikeaakin palloa oikealla kentällä oikeasti potkien on harrastettu kuten yllä olevat pari otosta Polvijärvi Arenan hiekkakentältä todistavat. Aiemmin mainitulla Maranellon retkellä matkan varrelle osui myös Italialaisten potkupalloseurojen Inter Milanin ja AC Milanin kotiareena San Siro. Etenkin juniorit olivat innoissaan kun tiesivät pääsevänsä tutustumaan pyhättöön, näkemään joukkueiden pukuhuoneet, promo-myymälän ja etenkin maailmankuulun jalkapalloareenan vihreän nurmen. Muuten menikin hyvin mutta pelikenttä näytti ihan samanlaiselta kuin Polvijärvellä: nurmi oli kääritty huoltotöiden vuoksi rullalle ja kentällä pörisi traktori. Italialainen jäätelö lievitti lievää pettymystä.

Kyykkä-palikat vai Vesi-Jetti – kas siinäpä pulma… 

Muutamia uusiakin lajeja joutunen lähiaikoina harkitsemaan. Viime kesänä oli tilaisuus upeiden ja urheilullisten työkavereiden kanssa kokeilla joitain. Olimme Kirkkonummen Båtvikin maisemissa viettämässä ansaittua virkistys- ja liikuntapäivää. Järjestäjät olivat ottaneet ohjelmaan valikoiman seurapelityyppisistä lajeista aina extreme-vaikutteisiin asti . Tuon päivän saldona minulle jäi päällimmäiseksi kaksi vaihtoehtoa.

Kyykkä on edullinen ja sopivan aerobisen pitkäkestoinen harraste joka sopii kaikille. Pistelaskukin sujuu todennäköisesti sujuvasti jos ei turhantarkasti noudata kansainvälisen antidoping-toimikunnan kiellettyjen aineiden listaa. Tätä ei työaikana voinut testata. Kyykän pienenä riskinä on kova ja arvaamattomiin suuntiin sinkoileva puukapula jonka alta kuvan kollegat eivät aina ehtineet pois. Toinen lähtemättömän vaikutuksen tehnyt vekotin oli vesiskootteri. Takapuolen alla hirnuneet n.120 merihevosta saivat vesijetin kuskeineen sellaiseen hurmokseen että jos valtionyhtiö Finnairin kaltaiset työssäläsnäolokannustepalkkiot menevät ehdotukseni mukaisesti ensi viikolla läpi, niin tiedän ensi kesän ohjelmani. Jos eivät mene, marssin kyykkäkapulakauppaan.

Pilates – kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja ja… 

Eräs työkaverini sermin toiselta puolelta erehtyi viime syksynä toteamaan että ”et taatusti lähde kokeilemaan pilatesta”. Sehän on sama kuin sanoisi ”et taatusti uskalla lähteä kokeilemaan pilatesta” joten niin sitä oltiin pilates-tunnilla. Voin kertoa asiaan vihkiytymättömille että se vaikutti tehokkaalta mutta hiukan uneliaalta karjulle joka on tottunut urheillessaan ryntäilemään edestakas, nauttimaan kamppailusta ja joskus kiihkeästäkin vauhdista ja lähitaistelusta. Ensimmäisen harjoituskerran jälkeen otin ilmeestäni kuvan peilin avulla: se vaikutti epäilevän huolestuneelta. Syksyn aikana vaikutelma kuitenkin vakiintui sille tolalle että kyllä tämä saattaa kansantanhut voittaa. Myös eräs toinen kollegani on lähettänyt minulle motivointikuvia kissansa Mikko Pantherin pilates-harjoituksista ja niiden avulla jaksoinkin vaivatta koko syksyn.

Jatkoa miettiessä ja muutenkin kaiken urheilun ja hörhöilyn lomassa ei pidä unohtaa jäätelöä!!! Eikä Eppu Normaalia.

This entry was posted in Urheilu - Sport. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *