Voihan kakka!

Joskus on tilanteita että tekee mieli sanoa se ruma sana. Juuri sillä nimenomaisella pahan tuulen ja harmin hetkellä se joskus lipsahtaakin mutta usein jo ihan muutaman vuoden kuluttua tuntuu paremmalta eikä hatuta paljoakaan.

Pari konkreettista esimerkkiä.

Museo Archeologico rocks

Verona on oikein kaunis italialainen kaupunki jossa lomailee mielellään.

Mutta mikäli kuvassa näkyvän nuoren polven ilmeisiin on luottamista, ei kuuden tunnin helteisen kaupunkikävelykierroksen päätteeksi valittu sivistävä visiitti arkeologiseen museoon suoranaisesti napannut.

Minun mielestäni se oli oikein kiinnostava kohde, paljon anatomisesti kauniita patsaita ja kaikkea!

Jos oikein muistan sain pyyhkeitä kyseisen loppuiltapäivän ohjelmaosuudesta mutta tarkoitus oli vain ja ainoastaan hyvä.

Washed and crashed

Taannoin ajellessani kaupungilla päätin käväistä autopesussa. Kurakerros menopelin pinnassa oli melkoinen mutta käsittelyn jälkeen kaikki näytti hyvältä. Puolen tunnin kuluttua väistin kännikalaa jolloin takaa tullut rysäytti takalistoon kuhmuisin seurauksin. Niskat nyrjähtelivät, silmät mustuivat ja pesu meni ihan hukkaan.

Carrot farmer in action

Mutta kuten sanottu, aika kultaa tai ainakin korjaa muistot.

Muistan että tässäkin tilanteessa oli jostain harmistuksesta kysymys –olisinko lupaa kysymättä napostellut jonkun ylimääräisen  porkkanan – mutta pienen viljelijän ilmettä ja olemusta katsoessa sitä on vaikea uskoa.

Ellei pikkutarkasti kiinnitä huomiota sormien asentoon…

Virantoimituksessa eli työelämässä kakkahetkiä riittää myös, mutta niitä en tässä hyvän tuulen porinapadassa aio haudutella. Kiitos kaikille upeille työkavereille jotka jaksavat mukana sorvin ja sirkkelin ääressä!!! Love you all!