Kesäkuume talviloman kynnyksellä

Muutaman päivän kuumeilun ja kokonaisvaltaisen köhän iskiessä tulee kaivanneeksi menneitä mukavia tapahtumia. Tai on edes hetki aikaa muistella niitä. Tässä kunnossa en jaksa tosin viime kesää kauemmaksi palailla mutta silti tuntuu heti paljon paremmalta.

Keskellä viime kesää, juuri sopivasti kesäloman alkajaisiksi, juhannussunnuntaina 26. kesäkuuta suuntasin muutaman kaverin ja 28 000 muun kanssa Helsingin Kalasatamaan. Edellisen kerran olin ollut niissä maisemissa opiskeluaikoina Kalakomppaniassa silakoita fileeraamassa, ja sittemmin kuullut Romani-kerjäläisten asuttaneen seudun. Nyt alue täyttyi teemalla ”fools but not fighters” sillä paikalle oli matkustanut laulu- ja soitinyhtye The Foo Fighters.

Foo Fighters in action

Tykkäsin kovasti. Jos et tykkää, ohita tämä video. Se kertoo kyseisestä yhtyeestä vuonna 2046. Luultavasti yritän silloinkin mennä keikalle jos tulevat Kalasatamaan. Näillä rytmeillä oli enemmäin kuin hienoa aloitella kesälomaa.

Ensimmäistä lomaviikonloppua olinkin odotellut kolmisen vuotta. Meillä on perinteenä kokoontua aina kolmen vuoden välein pienimuotoisen epäviralliseen sukutapaamiseen. Tällä kertaa järjestelyvuoro sattui minulle ja serkkupojalle. Paikaksi olimme valinneet suvun esi-isien kotimaisemat Pohjois-Karjalan Kiihtelysvaarassa. Viitisenkymmentä sukulaista monessa sukupolvessa kokoontuikin Chippewa Range:n Villin Lännen kylään. Eikö ole ihan luonnollista että Itä-Suomalaiset pitävät sukutapaamistaan Villissä Lännessä?

Chippewa Range in Kiihtelysvaara

Päivä oli helteisen aurinkoinen, ohjelmaa riitti nuorimmista sukulaisista varttuneimpiin ja jotenkin jäi tunne että väki lähti tyytyväisenä kotimatkalle. Seuraavan kerran tapaamme kesällä 2014.

Loma jatkui Polvijärven maisemiin. Polvijärvihän on se melkein kaikkien tuntema keskus, jonka kuuluisimpia kohteita ovat Höytiäinen (järvi joka karkasi sen patoajilta 1800-luvulla), Kettusen kotileipomo (maailman parhaat karjalanpiirakat) ja Käsityöpaja Tulijaistupa (aarreaitta paikallisten käsitöiden etsijöille). Minulla on siellä myös oma lakritsisieniviljelmä, tosin sato on tavallisesti varsin niukka. Tässä kuitenkin yksi yksilö todisteeksi.

Cantharellus Licoricus

Polvijärvellä loma sujuu aina mainiosti ulkoillen, pyöräillen, laiskotellen ja metsässä liikkuen. Hyvällä onnella mukana on pari bassoa jotka laulaa lurauttavat emännälle serenadin kesken marjanpoinminnan.

Lähiseudun paikkakunnilla tulee tietysti poiketuksi: Joensuu, Varkaus, Leppävirta, Outokumpu, Kuopio, Juankoski, Kaavi, Juuka jne jne.

Nurmes on minulle tärkeä ja muistorikas ja -rakas paikka koska asuimme siellä aikoinaan pari vuotta. Silloinen työkaverini pitää tätä nykyä Nurmeksessa Lohikeidas-nimistä virkistyskalastusaluetta jossa olen lähes joka kesä viettänyt yhden viikonlopun ja niin viime kesänäkin. Nurmes on niin kaunis paikka Pielisen pohjoispäässä että vaikka lohisaalis usein jää amatööriltä niukaksi niin se ei haittaa yhtään. Sitä paitsi voihan sitä syödä muutenkin terveellisesti nuotiolla pimenevässä kesäyössä.

Summer Night Dinner

Koli on tietysti joka kesäinen ohittamaton käyntikohde. Sinne on vain 45km Polvijärveltä ja hyvällä säällä sen polkee vaikka polkupyörällä. Totta puhuen niin hyvä sää on tainnut olla vain pari kertaa koska useimmiten kukaan muu ruokakunnasta ei innostu polkemaan tuota matkaa joten autokyytikin menettelee. Ukko-Kolin huipulta tähyillessä ei tule ensimmäisenä mieleen pörssikurssit tai edellinen tai seuraava organisaatiomuutos.

Ukko-Koli & Pielinen

Loma kuuluu lopetella Joensuun torin marttakahviossa. Sen jälkeen maistuu taas työnteko.

Nyt menen nappaamaan antibioottini ja niistämään nenän. Lähipäivinä yritän kurvata hiihtolomalle Pohjois-Kurjalaan.

Köh köh. Kiäh kiäh =o)