Talvisodan ilmahälytyssireeni ulvoo ja 13 vuotias poika kaappaa pikkuveljen syliinsä Helsingin Kalevankadulla. Ilmasuoja löytyy mutta pelko hellittää vasta kun sireeni hiljenee. Lunta on satanut paljon.
Saman ikäinen tyttö kulkee Inkerinmaalla isosiskonsa takinhelmasta kiinni pitäen. Äiti on kertonut että suomalaiset siirretään Saksaan ammustehtaaseen töihin. Lunta on paljon ja sitä menee kengän varresta sisään.
Monen mutkan jälkeen nuo nuorukaiseksi ja neitokaiseksi varttuneet kohtaavat Helsingissä, tutustuvat, ihastuvat, rakastuvat.
He muuttavat yhteiseen kotiin 1953 tuoden koko omaisuutensa: pöydän ja kaksi tuolia.
Nyt kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin maailma on toinen. Lapset ja lastenlapset tuovat iloa jos huoltakin.
Ilmahälytyssireeniä ei tarvitse kuulla mutta se ei ole unohtunut, niin kuin ei myöskään paluu ammustehtaalta parakille pimeän puiston halki.
Lunta on tänäkin talvena paljon.
Kosketus lämmittää ja lohduttaa vaikka jo kovasti väsyttääkin.
2 Responses to Kosketus