Tunnustan.
Kolmen tunnin väsymättömän mutta jossain määrin väsyttävän yrittämisen jälkeen onnistuin kiristyksellä, uhkauksilla ja keltaisilla narsisseilla houkuttelemaan kolme ihmistä autooni.
Sen jälkeen käynnistin auton, vedin vaihteen pykälään, vilkun päälle ja kaasun pohjaan. Nokka kohti koillista.
Noin kahdeksan tuntia ja 500 kilometriä myöhemmin nostin jalan kaasulta, väänsin vilkun pois päältä, vaihdoin vaihteen vapaalle ja sammutin auton.
Tuskin kukaan edes huomasi mitään, mutta jos joku väittää tämän täyttävän kidnappauksen tunnusmerkit niin tunnustan. Näin ei ole käynyt koskaan ja nyt kävi taas.
Perille päästiin joutuen vain kerran poliisin puhalluskokeeseen. Poliisi ei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Nyt narsissit koristavat pöytää ja panttivangit vaikuttavat olosuhteisiin nähden oudon tyytyväisiltä.
Hyvää pääsiäistä.