Joutsen haisteli kevättuulia talvehtimisseudullaan Itämeren eteläisellä reunalla pohjois-Saksan rannikolla Heringsdorfin pikkukaupungin länsilaidalla. Talvi oli ollut leuto ja mustissa räpylöissä jo kihelmöi muutto kesäksi pohjoiseeen. Meren takaa huokuvat tuulet viestivät että Itämeren toisella puolella kevät oli jo poikkeuksellisen pitkällä. Joutsen siunasi mielessään kasvihuoneilmiön positiivisia puolia.
Sen enempää viivyttelemättä se otti spurtin, läpsytteli muutaman kymmenen metriä maalla, kompastui, päräytti pari lintukirousta, nousi ylös ja kiihdytti uudelleen, jatkoi juoksua parikymmentä metriä veden päällä kunnes lopulta nousi siivilleen.
Niiden kärkiväli oli yli kaksi metriä, ja voitonriemuisena se päästi muutaman kraakaisun kaartaessaan meren ylle.
Liideltyään parikymmentä meripeninkulmaa se liittyi joutsenparveen joka oli tulossa Puolasta. Siinä ison parven imussa oli helppo lasketella puoli-ilmaiseksi. Suomenlahden kynnyksellä se taas erkani omaan suuntaansa kohti Suomea. Muu parvi oli matkalla Ruotsiin, mitä joutsen ei voinut ymmärtää.
Saavuttaessaan Suomen rannikon joutsen otti suunnan kohti Helsingin Olympiastadionia. Edellisenä keväänä se oli keksinyt että stadionin tornin kohdalta voi tehdä kätevän liukuliidon suoraan Töölönlahdelle, jossa voi hotkaista muutamat vesikasvit ja –hyönteiset ym herkkupalat. Sen jälkeen voi uida polskia Kaisaniemen puiston kasvitieteellisen puutarhan muhevamultaisten kukkapenkki- ja pensasrivistöjen äärelle toukka- ja kastematoapajille.
Tänä keväänä joutsen oli yltiöpäisen uteliaalla tuulella. Se päätti lähteä tutkimaan kesäkaupunkiaan tarkemmin ja etsimään herkkupaloja. Aamuyöllä Pitkänsillan alla kellua köllötellen se odotti päivän valkenemista. Sitten se nousi rannalle sukimaan höyheniään ja tallusteli puiston poikki Kaisaniemeen. Se astui suojatielle mutta värisokeana lyllersi päin punaisia valoja.
Sininen bussi tööttäsi torveaan niin että joutsenen höyhenet pöllysivät. Se kiihdytti itsensä lentoon mutta löysi itsensä vihreän raitiovaunun katolta. Joutsenelta pääsi muutama tuhma krääkäisy ja se hyppäsi raitiovaunu 1A:n katolta alas takaisin kadulle. Vihreänharmaa Wolkswagen Golf osui kohdalle, nuori nainen avasi ikkunan ja kysyi ”Mitäjäbäduunaa?!?”
Joutsen katsoi hämmästyneenä nokka ammollaan muttei ehtinyt vastata, sillä toista kaistaa kaahannut skootterikuski ajoi joutsenen vasemman räpylän yli. Joutsen horjahti ja samassa paikalle kurvannut pakettiauto pukkasi kansallislinnun kaaressa kadun toiselle puolelle puistossa seisovan varsapatsaan juurelle. Joutsen istui pyrstöllään pyörryksissä patsaaseen nojaten ja manasi mielessään miksi hitossa ei muuttanut Ruotsiin.
Ohikulkijat soittivat paikalle joutsen-ambulanssin. Ensihoitajat kietaisivat äänekkäästi noituvan linnun valkoiseen lakanaan ja nostivat pakettiautoon. Korkeasaaressa linnun koipi kipsattiin. Sitten se vietiin tyrmään ja sille annettiin sakot liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Jos joku epäilee ettei tämä tarina ei ole tosi, niin oma vika.