Pip –pip – pip – pip – piiiip!!!
Räjähtävä lähtö tapahtuu ja sammaloitunut nurmi pärskähtelee. Ensimmäinen väliaikapiste karviaismarjapensaan kohdalla kertoo odotetun tilanteen: selkeä piikkipaikka eikä muita kilpailijoita tai edes ihmisiä näköpiirissä, ellei lasketa aidan takana olevan naapuritalon ikkunasta suu auki tuijottavaa mummoa.
Tiukka hevosenkenkä mustaherukkapuskan sivuitse kohti orapihlaja-aitaa, jonka vierustaa pitkin vuoropotkuin vauhtia hurjasti kiihdyttäen ohi Jaakkimasta varastetun, 30 senttimetrisenä istutetun mutta nyt jo lähes kolmemetriseksi kasvaneen kuusen takaa loppusuoralle kaartaen. Tasatyönnöin viimeiset desimetrit ja maalilinja katkeaa ennen kuin ajanottaja ehtii kissaa sanoa.
Radiossa soitetaan Porilaisten marssi reggeae-sovituksena. Eino Leinon Hiihtäjä-runo on Poor de Ski:n hengessä sanoitettu uudelleen. Sen lausuu suorassa lähetyksessä Rouva Tasavallan Jenni.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun nurmi on vehreä alla, kun taivas kastetta valuttaa – mut hauskempi hiihtää, kun lehtii puu, sade vihmovi, pajut on kissoissaan, ves’ suihkuaa taivahalta.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll’ on myötä, kun nurmi on liukkaana edessään -mut parempi hiihdellä yksinään, marjapensaat kiertää itsekseen ja uhmata joulukuun säätä.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun on selkeä matkan määrä, kun puuro oottavi höyryten -mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen, joka outoa vihreää latua käy eikä tiedä, jos latu oikea, väärä.
Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ruoho on latunansa, kun apilat kiiltävät soihtuna yöss’ -mut käypä se laatuun hiihtää myös sadepisarat tuhannet niskassa viis veisaten kohtalostansa.
Uuden ajan kansallissankarimme saa saman tien kutsun ensi vuoden Itsenäisyyspäivän mellakkaan. En vielä tiedä menenkö. Se riippuu ihan säästä ja kilpailevista tarjouksista.